Kolmen vuoden aikana on tullut opittua, vaikka mitä uutta tässä koulussa. Ensimmäisestä vuodesta ei kauheasti ole jäänyt mitään mieleenpainuvaa paitsi syksyllä ollut tauti, joka meinas viedä mennessään. Ekasta vuodesta muistan kuitenkin sen meidän luokan. Meidän luokkahenkeä ei voinut turhan hehkeäksi kehua, vittuilua ja turhaa huutoa kuuli silloin kokoajan. Onneksi ryhmämme on muuttunut tuosta ajasta. Onko se henkistä kasvua vai sitä, että rääväsuita lähti pois luokaltamme vuosien mittaan. No kukin voi arvailla itsenäisesti asiaa. Ensimmäinen vuosi asuntolassa oli myös varsin jännä kokemus. Silloinen asuntola sijaitsi Tikkarinteellä ja siitä oli mukavan lyhyt matka keskustaan.
Toinen vuosi oli paljo jännempi. Toinen vuosi alkoi hieman erilaisesta lähtötilanteesta kuin ensimmäinen asuntolan muutettua Tikkarinteeltä Niittylahteen. Lähes keskustassa ekan vuoden asuneena oli hieman hankala tottua asumaan niin kaukana Joensuusta. Tokasta vuodesta muistan parhaiten leirikoulut ja niiden suoman stressin. Ensimmäinen näyttö loi paljon paineita etenkin, kun saimme Hennan kanssa leirikoulustamme hylyt, kun tarjous hylättiin. Teimme sitten näyttömme kevätjuhlasta. Kevät juhlan organisointi oli haastavaa ja siihen kohdistui aikamoiset odotukset ja paineet meille. Saimme sen kuitenkin kunnialla läpi ja silloinen rehtori antoi erityismainnan minuutilleen pitävästä aikataulusta.
Kolmas vuosi oli erikoinen ja ehkä paras vuosi tähän mennessä elämässä. Kolmannen vuoden kohokohtia oli kahden päivän melontavaellus. Jolloin meloimme kolovedellä kaksi päivää. Eka päivä oli tyyni, mutta seuraava päivä oli raskas voimakkaan tuulen takia. 
Teimme myös paljon haastavia ja hyvin erilaisia työkeikkoja, joista osan toteutimme lähes täysin itsenäisesti. Kaiken kruunasi tietenkin viikon mittainen kurssi Turkissa. Matkustaminen avartaa, niin sanotaan. Kolmantena vuonna oli myös opparin väkertäminen, se oli haastavaa hommaa mutta vaiva näkyi arvosanassa. Kolmantena vuonna tein myös kolme hyvin erilaista näyttöä. Ensimmäinen näyttö vikana vuonna oli Suomu24 tapahtuman järjestäminen ja organisointi Lumo ja Selo opiskelijoille. Tapahtumassa oli tarkoituksena kävellä vähintään 30 kilometriä 24 tunnin aikana. Tapahtuma toteutettiin Patvinsuon kansallispuistossa. Tämä näyttö oli rankin näyttö tässä oppilaitoksessa. 24 tuntia töitä ilman taukoa ja unta oli raskasta mutta tapahtuma onnistui ja sain näytöstä kolmoisen. Toinen näyttö oli pelipaja opistolla. Pelipajassa järjestettiin mahdollisuus kokeilla mahdollisimman eri tyyppisiä pelialustoja esimerkiksi xbox cinetiä, tietokone pelejä, nintendo wiitä ja tavallista xboxia. Kolmas ja neljäs näyttö oli kytköksissä toisiinsa ja molemmat näytöt tein Timon ja Maken kanssa. Tässä näytössämme hyödynsimme mediaosaamistamme. Ensimmäisessä osiossa tarkoituksena oli lähettää livestream kuvaa amerikkaan, mutta se projekti ei sujunut aivan putkeen tekniikan takia. Teimme sitten livestreamin sijaan elokuvan ja Kaitsun kautta se lähetettiin Minnesotaan. Toinen osa oli opetusvideon tekeminen. Aiheena oli kaksinieluisen katiskan tekeminen. Materiaalia oli yhteensä melkein kolme tuntia ja me tiivistimme sen puoleen tuntiin. Sitten muutama sananen Turkin matkasta. Tämä retken mahdollisti Nuorten Kasvu ry ja muut yhteistyökumppanit. Me keräsimme yhdessä rahaa erilaisilla työkeikoilla ja kurssituilla, sekä omarahoituksella.
Seuraava retki oli viikon mittainen lapin vaellus, jolloin vaelsimme viikossa Hetta-Pallas reitin, jonka pituus oli noin 54 kilometriä. Sää oli melko usein usvainen kuten kuvastakin sen näkee. Retken kohokohtia oli sauna ja se, kun pääsi nukkumaan ensimmäistä kertaa autiotupaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti